Älä pysäytä musiikkii!

Hiki valui, reidet ja perse huutavat hallelujaa, mutta mieli lensi ja hymyilin kilpaa auringon kanssa.

Luin lehdestä, että urheilukentällä järjestetään kesäjumppia, tänään oli vuorossa kahvakuula ja zumba.  Kahvakuulailusta olen ollut kiinnostunut jo kauan, en vain ole löytänyt läheltä ryhmää, jossa lajiin tutustua. Nyt totesin tilaisuuteni tulleen ja ilmoittauduin mukaan. Ei kyllä varmasti parempaa tilaisuutta uuden lajin kokeilemiseen ole - +22 astetta lämmintä, aurinko paistaa ja tuulenvire viilentää mukavasti. :) Ja eihän kahvakuulailusta voinut kuin tykätä! Tosi mukavaa, aivan huomaamatta meni tunti. Koska ryhmästä vain 1 oli aiemmin kokeillut lajia, niin käytiin tosi yksityiskohtaiseksi eri liikkeitä läpi. Tein suurimman osan sarjoista 4kg kuulalla, lopuksi kokeilin myös 6kg kuulaa. Ensi viikolla olisi vielä uudestaan kahvakuulaa, ajattelin, jos silloin koittaisi 6kg kuulaa enimmäkseen, miltä tuntuu.

Muutaman kerran olin ajatellut, että voisin jäädä kahvakuulan jälkeen zumbaan. Tänään kuitenkin epäröin, eihän zumba ole yhtään mun juttu - kaksi vasenta jalkaa eikä yhtään rytmitajua. Päätin kuitenkin kokeilla ja  - tykkäsin! Monta kertaa oli sellainen "norsu posliinikaupassa"-olo, menin vasemmalle muiden mennessä oikealle, en ollut notkea enkä siro, en hoksannut nopeasti tehtäviä liikesarjoja. Mutta, se oli kivaa fiilistelyä, rentoa ja mukavaa. Osasin antaa rytmin viedä ja tehdä edes vähän sinne päin. Biisit olivat kivoja, aurinko paistoi, ohjaaja tartutti iloisen fiiliksen. Tajusin myös, että kukaan ei oikeasti vahdi teenkö minä oikein. Ei tarvinnut hävetä, jos kääntyi väärään suuntaan tai jäi jälkeen. Sen fiiliksen kun muistaisi useamminkin!

Olen myös huomannut, että musiikilla on iso osa liikunnassa. Hyvien biisien tahdissa jaksaa ja jaksaa jaksaa, mutta mukavakin laji tuntuu tappavan tylsältä huonoa musiikkia kuunnellessa.