perjantai 1. maaliskuuta 2013

Laihduttamisen sietämätön vaikeus

Minun pääni sisällä on pelko. Jonkilainen lukko. Pelko epäonnistumisesta, lihomisesta takaisin hirveän ylipainoiseksi. Pelko siitä, että en onnistu.

Se pelko näkyy erityisesti nyt, kun yritän päästä pysyvästi eroon 90-lukemista. Edellisen kerran pääsin alle 90-kiloiseksi viime kesänä, mutta sitten puolimaratonin jälkeen keskityin olemaan tyytyväinen itseeni ja paino pääsi nousemaan. Kun motivaatiota ei ollut, ei onnistunut laihtuminen. Loppuvuoden ajalta taitaa blogissa olla useampikin postaus samalla kaavalla "vaaka näytti tänään lukemaa x. En kestä enää, nyt alkaa tiukempi aika ja aion jouluna painaa x-5 kiloa!!" ja sitten viikon päästä kerron taas vaa'an näyttäneen puolisen kiloa enemmän. Lopultahan vaaka näytti lukemia nipinnapin alle 93kg ja silloin, vihdoin, löysin motivaation ja nyt tapahtuu.

Mutta. Nyt kun olin jo kivasti useiden päivien ajan lukemissa 89,x, oikeastaan lähempänä 89 kuin 90, niin tapahtui taas jotain, ja parin päivän ajan paino nousi hieman ylemmäs, ja keskiviikon megaturvotuslukema oli komeat 90,1. Arvatkaa mikä oli ensimmäinen ajatukseni?

Nonniin, ei taaskaan onnistuttu. Ei taaskaan päästy alle 90kg. Tähänkö tämä paino nyt sitten jää?
Oikeastaan koko päivän märehdin asiaa ja mietin, että mikä tässä nyt taas on. Edelliset epäonnistumiset huutelivat, ja mieli oli matalalla. Onneksi sitten illalla katsoin Jutta ja puolen vuoden superdieetit-ohjelman. Ensin teki mieli itkeä, koska taas joku onnistuu, -40kg, mahtavaa, mutta miksi minä en onnistu?. Sitten onneksi Jutta, tai laihduttajan personal trainer sanoi, että kenenkään paino ei mene alas suoraviivaisesti, aina joskus jumittaa ja sitten taas lähtee. Kyllähän minä tuon tiesin jo etukäteen, olen tiennyt jo kauan, mutta jotenkin tarvitsin jonkun sanomaan sen ääneen. Katsoin alkuvuoden painokäyrää, ja totesin nyt kyseessä olevan vain hetkellisen jumituksen, josta paino lähtee taas laskemaan. 


Joku henkinen juttu on siis ehkä vinksallaan, kun ensimmäisenä mieleen tulee epäonnistuminen eikä se, että painon putoamisen pysähtyminen on väliaikaista. Helmikuun saldo on suurinpiirtein -3kg, onhan se ihan normaalia, että väliin tulee pari päivää, kun paino EI putoa.

8 kommenttia:

  1. Ei tuo mikään helppo juttu ole ymmärtääkään, mutta onneksi nyt ohjelma sua juuri tärkeällä hetkellä valaisi :)
    Mutta kuten joku samaisessa ohjelmassa nyt tai jo aiemmin sanoi, että kun noudattaa ohjeita ja tekee täysillä niin ei voi epäonnistua. Ehkä ne ohjeet ovat sinulla ne omasi eivätkä jonkun personal trainerin, mutta faktahan on se, että kyllä se läski lähtee ennemmin tai myöhemmin jos syö vähemmän kuin kuluttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, joskus vain tarvistee ulkopuolista muistutusta. :)

      Poista
  2. Tunnistan tuon epätoivon hetken minäkin. Vaikka mieli on matalalla, ei saa eikä kannata antaa periksi, jo ensi viikolla vaaka voi yllättää mukavalla lukemalla. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Niin kuin monessa yhteydessä on todettu, niin painonpudottaminen on vähintään yhtä paljon kiinni pään sisältä kuin fyysisestä tekemisestä. Vaikka kuinka noudattaisit kaikkia ohjeita ja liikkuisit hulluna, niin paino saattaa hetkellisesti jumittaa tai jopa nousta. Ja sitten vielä nuo henkiset lukot. *huokaus* Mutta täytyy vain uskoa omaan tekemiseensä, koska pitkässä juoksussa tulokset kuitenkin näkyvät. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vaikka välillä tuntuisi ettei mitään tapahdu, niin on tässä jo aika monta kiloa matkan varrelle jätetty. :D

      Poista
  4. Aina välillä se vaan unohtuu, että paino saattaa hetkellisesti jumittaa tai jopa nousta. Olen itse yrittänyt ajatella sen niin, että kroppa tarvitsee aikaa muutoksille ja välillä myös sen on "vedettävä henkeä", jotta laihtuminen voi jatkua. Ja ei varmasti ole tavatonta laihduttajalla ajatella epäonnistumista, vaikka eihän siitä ole kysymys. Ja sinä olet varmasti onnistuja. Luen innolla juoksu- ja hiihtolenkeistäs, kaikesta siitä liikkumisen riemusta jne. Wau!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon tuohon myös. Pisin hengenveto oli nyt viime syksynä, kun ei kertakaikkiaan vaan tuntunut siltä, että olisi intoa laihduttaa. Kiva, kun tykkäät minun juttujani lukea :)

      Poista