maanantai 25. maaliskuuta 2013

Paluu ihanaan arkeen

Nyt kun talven hiihtohaasteesta on selvitty, olikin "ihanaa" huomata, että kevään ja alkukesän haasteisiin, Helsinki city runiin ja Tukholman maratoniin ei olekaan enää niin pitkä aika.. HCR odottaa jo reilun kuukauden päästä, eikä Tukholmaankaan ole matkaa kuin 10 viikkoa. Lisäksi en ole viimeiseen kahteen viikkoon juossut askeltakaan, vain hiihtänyt. Taitaa olla siis aika kaivaa juoksulenkkarit esiin ja antaa niille kunnolla kyytiä.

Tosin juuri nyt ei oikein huvita lähteä juoksemaan. Eilen aamulla heräsin kuuden jälkeen siihen, että vessasta kuului oksentamisen ääniä. Ja ei, miehellä ei ollut krapula. :/ Toivottavasti tauti ei tartu minuun, pikkuisen on tänään ollut sellainen etova olo, mutta ei ole kuitenkaan oksettanut. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. ;) Onneksi miehenkin tauti oli nopeasti ohi, joten ehkä ainakaan noro-viruksesta ei ollut kysymys?

Tarkistin jo juoksuohjelmani, ja huomenna pitäisi jo lähteä lenkille. Toisaalta tekisi mieli aloittaa treenaaminen heti taas täysillä, mutta toisaalta tuntuu, että viikonlopun jäljiltä pitäisi vähän lepäillä ja aloittaa rennosti, ehkä hieman tavallista lyhyemmillä pk-lenkeillä, eikä ainakaan ohjelman mukaisilla intervalleilla. Vaikka lepäily tuntuukin turhalta, kun hiihdon jäljiltä ei ole mitään erityistä väsymystä tai jumeja. Hassua, 30 kilometriä on kuitenkin pitkä matka ja pitkä suoritus, kai sen jossain pitäisi tuntua?


Pitkä hiihto antoi toisaalta varmuutta kevään haasteisiin, mutta toisaalta ne myös pelottavat. Ennen ensimmäistä puolikasta juoksin melkein yhtä pitkän lenkin (18km), mutta ei taida olla järkevää tehdä samaa ennen maratonia. Tavallaan olo on siis kuin hyppäisi altaan syvään päähän tietämättä osaako uida. ;) Ehkä hieman huono vertaus, mutta koska ensimmäistä kertaa treenaan maratonille, en tiedä teenkö kaiken oikein. Pitäisikö juosta enemmän pk:ta, vai kehittää nopeutta? Pitäisikö pitkiä lenkkejä olla enemmän vai vähemmän, pidempinä vai lyhyempinä? Treenaamisen onnistuminen nähdään vasta sitten maratonilla, etukäteen en osaa sanoa yhtään mitään, koska minkäänlaista vertailupohjaa minulla ei ole.


5 kommenttia:

  1. Oo, tsemppiä juoksukauden avaukseen! :) Mä treenaisin kyllä melko paljon enemmän ihan pk:ta ja tässä vaiheessa, 10 viikkoa ennen maratonia panostaisin siihen, että tulee useampi pitkä lenkki tehtyä. Jotkut parin tunnin rykäisyt ovat hyviä, mutta koita mahduttaa ainakin yksi hieman pidempikin sinne joukkoon.. esim. 22-25km:n lenkura! sitten vauhtitreeniä voi tehdä kerran viikossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotain tuon mittaisia lenkkejä ajattelinkin, että voisi jonkun tehdä, saisi vähän tuntumaa. :) Jos ottaisi jonkun sellaisen vaihtelevanmittaisen, että ensimmäisellä viikolla vaikka 16, sitten 18, sitten 20 kilometriä. Sitten tiputtaisi taas vähän, ja lähtisi taas lisäämään.

      Poista
  2. Hiihto taitaa kuormittaa kroppaa niin kokonaisvaltaisesti, että mikään erityinen paikka ei tunnu olevan jumissa. Itsekin olin Pirkan hiihdon jälkeen yllättävänkin vetreä, mutta kun kävin hieronnassa, niin kyllä niitä kipeitä paikkoja löytyi sieltä syvempää. Auts!

    Rauhassa takaisin juoksun pariin, että jalat ehtivät tottua iskutukseen, sanoisin minä. Nuo tuntemukset ovat varmasti tuttuja jokaiselle ensimmäistä maratoniaan odottavalle, ehkä kokeneemmillekin. Koskaan ei voi tietää, miten oma kroppa reagoi noin pitkään matkaan tai tietynlaiseen treeniin. Hannaa kompaten painottaisin pitkiä pk-lenkkejä muutamalla ylipitkällä maustettuna. Ei liikaa, koska palautuminen kestää. Minulla on täysi usko, että tulet selviämään Tukholmasta kunnialla! :)

    VastaaPoista
  3. Meikäläinenkin palaili pitkästä aikaa tai no parin viikon jälkeen lenkkipoluille, alku kulki hienosti, mutta sitten alkoi jalat painaa. PK lenkkejä mennään ja sunnuntaina sitten vuorossa 2h 30 min pitkä pk :) Tsemppiä Brego treenailuun, mulla kanssa HCR edessä :)

    VastaaPoista