Koko päivän töissä katselin ikkunasta ulos, ja ajattelin, että onpa ihanaa, kun on lunta. Valkoista, pehmeää lunta. No, sitten tuli aika lähteä kotiin. Yrittäessäni päästä autooni sisälle, venäytin peukaloni. Se on kovin, kovin kipeä. Pihtiote onnistuu ja puristaakin voi, mutta taivuttelu ja pyörittely ei tunnu hyvältä. Todennäköisesti kuitenkin kyseessä on ihan vain venäytys, sillä kipu ei ole sietämätöntä, ja lievä turvotuskin on laskemaan päin.
Olen huomannut, että aina joskus voivottelen vaivojani liiaksi asti. Kuten nytkin, sormeen sattuu, niin kaikki tekeminen on no-no. Jättäisinkö juoksulenkin väliin, sormeen sattuu. Päätin kuitenkin lähteä, sillä kyseessä oli lenkki, jota olin odottanut koko viikon. 20min hölkkää, 3x5min vedot, 10min hölkkää. Alku oli surkeaa. Oli kylmä, ja hölkkäsin todella hitaasti, askeleet eivät sopineet alle ja kävelinkin pari askelta ihmetellen, että mistä nyt oikein tuulee. Kuitenkin, kun aloitin vedot, niin askel alkoi kevetä ja fiilis parantua. Juoksin nuo sellaista 6:30min/km vauhtia, ja itsekseni ajattelin, että seuraavalla kerralla voisin kokeilla nostaa vetojen vauhtia kerta kerralta, sillä lailla saisin itsestäni enemmän irti. Ainoa miinus ovat kenkäni, jalkojen ei kuuluisi olla lenkin aikana kipeät, eli voi olla, että menevät vaihtoon nuo. Ainakin pitäisi ostaa uudet nastat, pikkuisen tuntui lipsuvan liukkaalla.
Peukalovaivan takia punnerrushaaste jää nyt hetkeksi. Kokeilin, eikä painon varaaminen käden päälle tunnu hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti