Eilen lähdin juoksemaan. Jos juoksisin vain tuonne jonnekin. Ei mennyt putkeen. Juoksin hetken. Mä kävelen välissä hetken. Juoksin lisää, ehkä puoli kilometriä. Ei pysty ei jaksa vähän sattuu jalkaan. Kävelin. Yritin vielä. Emmäänyviitti. En kunnolla hengästynyt, ei tullut hiki.
Tänään suunnittelin lähteväni kävelemään. Avasin googlemapsin ja mittailin etäisyyksiä. Totesin, että jos olen juoksuryhmässä jaksanut muutama viikko sitten juosta 7-8km, niin kyllä tänään menee hieman lyhyempi matka. Valitsin kääntöpaikan ja päätin juosta matkan edestakaisin, jolloin juoksumatkaksi tuli n. 2,7 kilometriä. Ja niin minä juoksin. En antanut tilaa ajatukselle, että olis helppoa luovuttaa ja kävellä välillä. Juoksin, juoksin ja juoksin. Tuntui hyvältä. En kuollut, olisin jaksanut vielä lisää. Itsekuri on hieno asia. Jos sen löytäisi myös silloin, kun käsi on keksipaketissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti