lauantai 15. joulukuuta 2012

Suunnanmuutos vai itsensä huijaamista?

Minusta tuntuu, että olen koko syksyn hokenut täällä, kuinka nyt alkaa uusi kurinalainen elämä, ja nyt alan taas laihduttaa ja nyt loppuu tämä mässääminen ja nyt lähtevät loputkin kilot. No, totuus on, että olen nyt huomannut hukkanneeni laihduttamisen viimeisen, puuttuvan palasen - inspiraation.

Mietin, mistä tämä kaikki johtuu. Kesällä, kun todella huomasin laihtuneeni, ja sain kuulla kehuja suunasta jos toisestakin, alkoi inspiraatio lipua pois. Päästin valloille ajatukset siitä, ettei yksi herkkupala haittaa. Ja pikkuhiljaa olen inspiraation hukannut. Nyt sitä ei näy missään. Ennen kävin joka aamu vaa'alla ja merkkasin vihkoon painonkehityksen. Nyt käyn enää silloin tällöin, ja jos käyn, en välttämättä muista kirjata tulosta mihinkään.

On siis aivan turhaa yrittää aloittaa uutta laihdutuskuuria, kun inspiraatio puuttuu. Tulisin kuitenkin parin viikon päästä kertomaan, että ei nyt taaskaan oikein onnistu, ja jos ensi tiistaina taas aloittaisin. Päätin siis aloittaa suunnan muutoksella. Tai itsensä huijaamisella, ihan miten asian haluaa sanoa.

Tänä aamuna painoni oli 92,7kg. Nyt unohdan hetkeksi jo tippuneet kilot, ja tämä on painonhallinta-projektini aloituspaino. En pyri siihen, että paino tippuu. Pyrin siihen, että paino ei ainakaan nouse. Ei väliä, jos se himmailee noissa lukemissa viikon tai kuukauden, kunhan suunta ei pysyvästi lähde ylöspäin. Käyn joka aamu vaa'alla ja pikkuisen katselen myös mitä suuhuni pistän. Katsellaan sitten jossain vaiheessa miltä tämä alkaa näyttää, tippuuko paino vai ei. Ja löytyykö innostus suurempaan projektiin vielä joskus.

6 kommenttia:

  1. Mun mielestä kuulostaa hyvälle. Ja tee vaikkia pieniä liikunnallisia panostuksia? Ei se hyvinvointiin tähtääminen aina niin ekstratiukkoja kuureja tarvitse. Mä taidan jo tuntea itseäni sen verran, että kevät kun alkaa niin tiukempi ruokavalio tulee kun itsestään ja syksyllä ja alkutalvesta on parempi keskittyä vaan hyvään oloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunta mulla onneksi on hyvin mukana, ja nyt kun lunta alkaa olla, niin mieli tekisi hiihtää vaikka joka päivä, kunhan vain latuja olisi! Eli sillä suunnalla panostusta tosiaan on, ja sinne puolelle keskitynkin nyt, liikunta tuntuu paremmalta kuin itsensä mollaaminen joulutortun syömisen jälkeen.

      Poista
  2. Hyvä asenne, kyllä se inspis sieltä löytyy taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, ja kauemmas se vain menee, jos väkisin yrittää pusertaa.

      Poista
  3. Voi kuulostaa samalta kuin täälläkin. Toisaalta hyvä toisaalta huono. Ainakin blogin kannalta huono kun ei ole mitään uutta kirjoitettavaa :(
    Toisaalta ei tarvitse ahdistua kaikesta syömisestä... Toisaalta näin joulun alla pelottaa kuinka käy.

    Tsemppiä sinulle :) ja hyviä hiihtokelejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luotan vanhaan viisauteen, ettei sillä ole väliä mitä joulun ja uuden vuoden välissä syö, vaan sillä, mitä uuden vuoden ja joulun välissä syö. :)

      Tsemppiä sinullekin! :)

      Poista