torstai 1. marraskuuta 2012

Uimisen sietämätön ihanuus

Nyt on kaksi uimakoulukertaa takana. Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi selkäkrooli ja rintauinti, ja pikaiset kylkikäännösharjoitukset. Eilen teemana oli vapaauinti. Ensin laudan kanssa potkuja, sitten laudan kanssa käsivedotkin mukaan ja lopulta kokonaissuoritus. Ja tiedättekö mitä, vaikka minun kroolaamiseni on aivan surkeaa, niin se on silti sata kertaa parempaa kuin vuosi sitten! Silloin jouduin melkein joka kerta huilaamaan altaan puolivälissä, kun kaikki meni sekaisin. Nyt pääsin jo altaanmitan kerralla. Mutta voi surkeutta, kun tiedostaa kaikki virheensä. Happea ottaessa pää nousee liikaa ja tulee sellainen "ryhävalas ponkaisee pintaan"-efekti, jolloin jalat tippuvat alas. Vasemman käden liikerata häiriytyy myös ja vedän sitä veden pintaa myöten. Laudan kanssa potkut menevät hyvin, enkä nosta päätä liikaa. Kokonaissuorituksessa sitten kaikkien asioiden yhdistäminen epäonnistuu. Olisipa jo maanantai, niin pääsisin harjoittelemaan lisää! Luin tekniikkaohjeista, että ei pidä keskittyä nostamaan jalkoja, vaan painamaan rintakehää alas, kuin uisi alamäkeen. Haluan päästä kokeilemaan! :) Uinti on siitä ihanaa, että siinä todellakin huomaa, kun homma sujuu. Aina parin potkun ajan tuntuu, kuin kiitäisin pitkin vedenpintaa.

p.s. Triathlonkuume nousee.

5 kommenttia:

  1. Tsemppii uintiin! Myös se auttaa uintiasennossa kun muistaa pitää syvät vatsalihakset kuosissa. Silloin ei jalat pääse putoomaan niin. Kokeile ajatuksen kanssa niin huomaat varmasti eron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, kokeilen! Kaikki vinkit on tarpeen ja hyödyllisiä, oikeasti haluan oppia nyt. :)

      Poista
  2. Kyllä tuo aika ammattimaiselta jo kuulostaa, kun pystyt noin hyvin arvoimaan omaa suoritustasi. Minun uintini on vain räpiköintiä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaanko, että sain hiukan apua opettajalta tuohon analysointiin. :)

      Poista
  3. Voi että!
    Eikun vaan triathlonille kohti uusia haasteita :)

    VastaaPoista