keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Onnistuja

Blogimiitissä oli puhetta onnistumisista, ja myös siitä, kuinka vähän blogimaailmassa on onnistuneita painonpudottajia, ja elämäntapamuutoksen tekijöitä. Sen jälkeen olen useampaankin kertaan miettinyt, että koska minä laskisin itseni tuohon onnistujien joukkoon? Matkaa on vielä, hirmuisesti, mutta tuloksiakin on tullut. Vaaditaanko onnistumiseen tavoitepainoon pääsy? Tavoitepaino säilytettynä vuoden verran? BMI alle 25? Puolimaraton suoritettuna?

Ei vaadita. Ei mitään noista. Tiedän sen nyt. Tiedän sen siitä, kuinka istun tässä ja itken, koska olen niin täydellisesti onnistunut muuttamaan ajatusmaailmaani. Kuinka paljon olenkaan muuttunut, kuinka paljon olen saanut aikaan.

Jos vuosi sitten joku olisi ehdottanut, että lähtisin pyörällä kahvakuulajumppaan, olisin nauranut ja syönyt lisää suklaata. Ehkä vaihtanut kanavaa. Tänään kiinnitin kahvakuulan pyörän tarakalle, poljin jumppapaikalle, jumppasin tunnin kuulan kanssa ja pyöräilin takaisin kotiin. Ja mikä uskomattominta, minusta ei tunnu siltä, että olisin tehnyt jotain ihmeellistä ja maailmaa mullistavaa. Minun ajatusmaailmani on muuttunut niin, että pyöräileminen on aivan normaalia. Liikkuminen on aivan normaalia. Olen kauan ajatellut lauseita siitä, kuinka liikunnan saaminen osaksi elämää kestää, ja siihen menee aikaa. Minä olen saanut sen normaaliksi osaksi elämää.

Toki, matkaa on vielä. Kiloja pudotettavana. Kilometrejä juostavana, pyöräiltävänä. Mutta silti.

Minun elämäni on muuttunut.
Minä olen muuttunut.
Minä olen onnistunut.
Minä olen onnistuja.

Tämän fiiliksen kun muistaisin vielä huomennakin. Tai ylihuomenna. Viikon päästä. En mutristaisi huuliani vatsamakkaroiden edessä. Tai juostessani hitaammin kuin Haile Gebrselassie.

p.s. 1h35min pyöräilyä. 28,6km. Tunti kahvakuulaa.

12 kommenttia:

  1. Tämä kirjoituksesi teki minut niin iloiseksi. Olet ihana. <3

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtavaa! Tähän tekstiin täytyy palata, kun usko omaan onnistumiseen (siihen pieneenkin) alkaa horjumaan :)

    VastaaPoista
  3. Tutkimusten mukaanhan laihduttajista kaiken kaikkiaan tosi pieni prosentti onnistuu saavuttamaan ja säilyttämään haluamansa tuloksen. Ilokseni olen huomannut monista seuraamista blogeista tämän saman, eli alussa asetettu (kilo)tavoite huomataankin jossain vaiheessa turhaksi ja hyvinvointi ja terveelliset elämäntavat tärkeämmäksi. Olen niin iloinen tästä postauksesta! :)

    VastaaPoista
  4. Tämä postaus pulppuaa hyvää oloa ja onnistumista. Tämä suorastaan liikuttaa ja saa hymyilemään, ilon pulppuamaan.
    Hienoa Brego!
    Olet ONNISTUJA!

    VastaaPoista
  5. Motivoit kivasti iloitsemaan omista saavutuksista, eikä vaina janoamaan lisäälisäälisää.

    Hienoa!!

    VastaaPoista
  6. Juuri niin, just näin! Onnistuja-Brego! :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, ihania olette te kaikki! <3 Blogiyhteisöllä on suuri merkitys, kannustaa ja tsempata, jakaa ilon hetket ja epäonnistumiset. Olette tärkeitä!

    Ja todellakin, useammin, enemmän pitäisi miettiä sitä, mihin jo pystyy, missä on onnistunut. Eikä aina keskittyä uusiin tavoitteisiin ja lukuihin ja numeroihin.

    Me olemme onnistujia kaikki! <3

    VastaaPoista
  8. Ihania oivalluksia, hieno ajatusmaailmanmuutos! <3
    Tästä on hyvä jatkaa, olla onnistuja jo tänään.

    VastaaPoista
  9. Se on ihana hetki, kun eräänä päivänä sitä vain tajuaa olevansa ihan pirun hyvä tyyppi. :) Kiloluvuilla ei ole siinä vaiheessa mitään väliä, kun tajuaa rakastavansa itseään ja kehoaan, sen vahvuutta ja elinvoimaa.

    Onnea onnistujalle! <3

    VastaaPoista
  10. Ihana <3
    En edes oikein tiedä mitä sanoisin, mutta olen niin onnellinen puolestasi.

    VastaaPoista