Kyllä ihmislapsen mielialat vaihtelevat. Eilen aamulla itkin miehen kainalossa, että olen ruma, kamala läski akka. Ja jotenkin koko päivän mielessä kaihersi pelko siitä, että onnistuuko tämä mun elämäntapamuutos, pystynkö mä laihtumaan, entäs jos tää kaikki epäonnistuu, lihon takaisin ja petyn hirmuisesti?
Tänään mietin, mistä tuo kaikki epävarmuus tuli. Tulin siihen lopputulokseen, että alitajunnasta kumpuavat muistikuvat edellisestä "onnistuneesta" laihdutuskuurista, jolloin pudotin painoa jostain 89kg-80kg. Alle 80kg:n en sitten päässytkään, en millään. Paino yksinkertaisesti EI tippunut, sitten alkoivat opiskelutkin jne ja laihdutus jäi, ja lihoin. Voisiko siis mieleni muistaa tämän, ja pelätä nyt, että en pääsekään alle 100kg:n?
Päätin sitten, että minähän en luovuta. Että nyt lähtee. Tempaisen painon alle 100kg:n ja näytän itselleni, että se myös jää sinne! Hyvänä alkuna tälle toimi kahvakuulatreeni, huomasin myös 6kg kuulan tuntuvan jo välillä kevyeltä!
Hirmuisesti tsemppiä! Kyllä sitä varmasti kaikilla, myös minulla, on niitä päiviä kun tuntuu ettei tästä tule mitään ja mikään ei onnistu ja on ikuisesti tuomittu olemaan kamala valas! Satasen alitus antoi itsellenikin lisää uskoa onnistumiseen ja sullakaan se ei ole enää kaukana! *hali*
VastaaPoistaOnnistuu. :) Pystyt. :) Ei epäonnistu. :) Et liho. :) Saatat pettyä jossain matkalla, mutta se kuuluu asiaan.
VastaaPoistaKiitos Lacu ja Mappe :) Tänään onkin ollut jo paljon parempi olo, kyllä minä onnistun!
VastaaPoista